YMMÄRRETÄÄNKÖ POSITIIVINEN PSYKOLOGIA OIKEIN?
Pelkästään jo nimi ”positiivinen psykologia” voi olla osasyynä siihen, että positiivinen psykologia ymmärretään ”väärin”. Sitä ei edes haluta yrittää ymmärtää. Jo pelkkä sana ”positiivinen” saa aikaan omat tulkinnat, ja näistä voi olla haastava päästä eteenpäin. Alan ammattilaiset ovatkin pohtineet, voisiko vastaanotto olla jotain muuta, mikäli nimi olisi erilainen?
Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue ja se on keskittynyt siihen, mikä meissä on hyvää, miten sitä voi kehittää ja vahvistaa. ”Perinteinen” psykologia on osaksi olosuhteiden pakosta yleensä keskittynyt enemmän mielensairauksiin.
”Perinteisen” psykologian missio on kuitenkin alusta ollut seuraava:
1. Parantaa mielensairauksia
2. Tehdä ihmisten elämästä onnellisempaa, tuottavampaa ja tyydyttävämpää
3. Vaalia lahjakkuutta
Lähde Joylla Oy
”Perinteisen” psykologian fokus on mm. sotien myötä ajautunut mielensairauksiin ja listan kohdat 2. ja 3. ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Positiivinen psykologia perustettiin vuonna 1998 (mm. Martin Seligman ja kumppanit) ja se perustuu tieteeseen. Jo ennen vuotta 1998 näitä asioita on kuitenkin tutkittu (joskin vähäisesti) ja tiedostettu.
Jo antiikin filosofit sekä humanistinen psykologia ovat puhuneet näistä teemoista. Abraham Maslow on jopa käyttänyt termiä positiivinen psykologia. Positiivinen psykologia on oma osa-alue, joka tukee psykologiaa kokonaisuutena. Sitä hyödynnetään mm. organisaatiopsykologiassa. (Lehtonen 2023)
Ennen 2000-luvun vaihdetta meillä oli kuitenkin vain vähän laadullista tutkimusta siitä, mikä meille on tärkeintä? Esimerkiksi terveydestä, hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.
Ennen 2000-lukua mielensairauksista oli kirjoitettu kymmeniä tuhansia artikkeleita ja mielen hyvinvoinnista vain muutamia. Sittemmin tämä on muuttunut ja myös mielen hyvinvoinnista kirjoitetaan paljon. Tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti (Joylla Oy).
Positiivisessa psykologiassa ”eletään” nyt kolmatta aaltoa. Ensimmäinen aalto: keskittyi myönteisyyteen, toinen aalto: huomio elämän varjopuolen merkityksen elämässä (kuten esim. epämiellyttävät tunteet) ja kolmas aalto: yksilökeskeisyydestä yhteisöihin, rakenteisiin ja maailmanlaajuiseen näkökulmaan.
Jokainen aalto on ottanut kritiikin kuuleviin korviinsa ja alkanut tutkimaan aiheita ja tuomaan tietoa vastaamaan paremmin tarpeita.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA
Positiivinen psykologia on psykologian suuntaus. Se keskittyy tutkimaan ihmisen hyvinvointia, vahvuuksia ja voimavaroja sekä näiden edistämistä.
Sen sijaan, että kysyisimme, mikä sinussa on vikana, kysymme mikä sinussa on hyvää?
Voisimme myös sanoa, että positiivinen psykologia on hyvän elämän tiede. Se on tieteellistä tutkimusta siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Se ei ole testaamatonta self-helppiä.
Martin Seligman kuvailee positiivisen psykologian tavoitetta näin:
Tavoite lisätä kukoistusta lisäämällä positiivisia tunteita, uppoutumista, merkitystä, positiivisia ihmissuhteita ja aikaansaamista.
Yksi Suomen positiivisen psykologian uranuurtajista Joylla Oy on luonut Kukoistuksen kehys™ -hyvinvointimallin. Kehys, joka on kehitetty tieteen mukaan, toimii pohjana kaikessa Joyllan koulutuksessa. Kehys pitää sisällään seuraavat osa-alueet:
HYVÄ TIEDE TARVITSEE KRITIIKKIÄ KEHITTYÄKSEEN
Hyvä tiede tarvitsee kritiikkiä kehittyäkseen. Myös positiivinen psykologia, kuten muut hyvät tieteen alat, kehittyvät sitä mukaa, kun ne saavat kritiikkiä. Asioita ei kannata ottaa annettuna, vaan pohtia niitä monista näkökulmista.
Esimerkiksi tutkimuksiin ja niiden tuloksiin tutustuessa olisi hyvä pohtia seuraavia kysymyksiä:
· Miten tutkitaan?
· Mitä tutkitaan?
· Missä tutkitaan?
· Kuka tutkii?
· Julkaistaanko kaikki tutkimuksen tulokset vai vain ne, jotka antavat ns. halutun lopputuleman?
· Onko tutkimus toistettavissa?
Hälytyskellojen kannattaa soida siinä vaiheessa, jos kritiikkiä ei oteta vastaan ja esim. sanotaan, että "Tämä on ainoa oikea totuus.", ”Tämä on varmasti totta, ei tätä tarvitse kritisoida!”, "Tämä varmasti toimii sinulle." tms.
POSITIIVISESTA PSYKOLOGIASTA ANNETTUA KRITIIKKIÄ
· Yltiöpositiivista
· Elitismistä
· Metodologiset haasteet
· Epämääräiset käsitteet
· Kattavan teoreettisen perustan puute
· Liioitellut väitteet liittyen tehoon
· Naiivi ihmiskäsitys, yksinkertaistaminen
· Yksilökeskeistä, länsimaista
· Itsereflektion ja -kritiikin puute positiivisen psykologian parissa
Lähde Joylla Oy; Wong & Roy, 2017, Saari & Harni, 2015
Seuraavaksi käsittelen joitain näistä kritiikeistä.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA TAVOITTELEE ONNEA?
Monille saattaa positiivisesta psykologiasta tulla mieleen onnen tavoittelu. Tutkimukset osoittavat, että onnellisuutta ei kannata tavoitella, sillä se voi tehdä onnettomaksi. Positiivisessa psykologiassa onkin kyse jostain laajemmasta.
Onnellisuus on tunne ja niitä asioita, ihmisiä ja tilanteita, jotka saavat meissä aikaan onnellisuuteen liitettyjä tunteita kannattaa totta kai kokea, mutta jos etsimme ”pysyvää onnellisuuden tilaa”, jota ei siis ole olemassa, se voi tehdä onnettomaksi (Lehtonen 2023).
Sen sijaan merkityksellisyys on asia, jota kohti voi kulkea, sillä sen kautta voidaan saavuttaa myös onnea ikään kuin sivutuotteena.
”Lamppu syttyi päässäni, kun tajusin onnellisuuden ja merkityksellisyyden välisen eron. Onni ei ole elämän päämäärä vaan hyvän elämän sivutuote.”
Emily Esfahani Smith
Voimme määritellä onnellisuutta eri tavoin:
Hedonia ja eudaimonia: Hedonia tarkoittaa lyhytkestoisia onnen hetkiä eli esimerkiksi seksiä, suklaata tai hyvää ruokaa. Eudaimonia taas merkityksellistä, itseään toteuttavaa ja psykologista hyvinvointia (Löfberg & Kari 2022, Merkityksellinen elämä & työ verkkokurssi).
Eudaimonista onnellisuutta muodostuu, kun ihminen käyttää omaa potentiaaliaan, koska ihminen vahvistuu ja ”eheytyy” käyttäessään kykyjään ja taitojaan (eli vahvuuksiaan). Tällöin elämä ei aina ole helppoa, eikä vaivatonta, mutta se on mielekästä ja merkityksellistä. Eudaimoniaan liittyy kasvu ja kehittyminen sekä omien arvojen mukainen toiminta.
Molempia onnellisuuden muotoja (hedoniaa ja eudaimoniaa) tarvitaan, eikä kumpikaan yksinään riitä. Hedonia on niin nopeasti ohimenevää, että tarvitsemme eudaimoniaa kestävämpään hyvään.
Hedoniaa voimme ylläpitää jonkin aikaa ”annoksia suurentamalla”, mutta se on aika lyhytnäköinen tie - ”Aina vain lisää ja enemmän!” myös toleranssi kasvaa, jolloin saadakseen saman lopputuleman, tulee annosta nostaa.
Päämäärä ei yksin tuo onnea, vaan onni löytyy jo mielekkään ja merkityksellisen elämän matkan varrelta. Onnea voi siten löytyä monenlaisista lähteistä. Kestävämpää se on, kun kokee oman tekemisensä merkitykselliseksi, voi toteuttaa itseään ja voi hyvin.
TOKSINEN POSITIIVISUUS
Nyt päästään oikein kunnolla otsikon, eli hattaran ja sateenkaarien, äärelle.
Toksisella positiivisuudella viitataan käytökseen, joka korostaa positiivista ja optimistista suhtautumista tilanteisiin. Se väheksyy tai jopa kieltää muut tunteet haitallisina. (Aalto-yliopisto, 27.10.2022)
Eli jos laitamme sateenkaaren myrskypilven päälle siinä toivossa, että myrskypilvi lakkaa olemasta, puhumme toksisesta positiivisuudesta.
Mikäli taas ymmärrämme, että myrskyn jälkeen, joskus jopa sen aikana, sateenkaari voi näyttäytyä, olemme lähempänä positiivista psykologiaa, jossa otetaan huomioon niin miellyttävät, kuin epämiellyttävät tunteet, ajatukset sekä asiat ja niiden tärkeys.
Mitään ei liimata minkään päälle vaan asiat opetellaan hyväksymään sellaisenaan ns. hyvine ja huonoine puolineen.
Kaikki positiivisen psykologian osa-alueet lisäävät yksilön (ja yhteisön) itsetuntemusta ja tästä aiheesta olen kirjoittanut enemmän mm. tässä blogissa Positiivinen psykologia työyhteisön tukena.
Itsetuntemus antaa voimavaroja, joiden avulla yksilö (ja yhteisö) voi lisätä hyvinvointiaan ja kukoistustaan. Yksilö voi oppia tunnistamaan mm. omia arvojaan sekä vahvuuksiaan. Oppia, mikä on merkityksellistä hänelle ja miten kannattaa toimia, jotta voi elää itselle sopivaa elämää.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA EI OTA HUOMIOON KULTTUURISIA, SOSIAALISIA JA RAKENTEELLISIA TEKIJÖITÄ?
Positiivista psykologiaa on kritisoitu mm. siitä, että se vastuuttaa liikaa yksilöä. Yksilö vain yksin olisi vastuussa siitä, miten voi.
Itse koen tämän niin, että positiivinen psykologia antaa työkaluja, joiden avulla yksilö (ja enenevissä määrin yhteisö) voi vaikuttaa itse omaan hyvinvointiinsa poissulkematta tietoisuutta siitä, että yhteiskuntatasolla asiamme eivät ole niin hyvin, kuin ne voisivat olla. Yksilön lisääntyvä hyvinvointi auttaa häntä ”taistelemaan” paremman yhteiskuntatasolla toteutuvan tulevaisuuden puolesta.
Jos on olemassa tutkittua tietoa yksilön hyvinvoinnista, miksi sitä ei voisi käyttää hyödyksi, vaikka yhteiskunta ei sitä vielä kollektiivisesti tekisi?
Ihan kuin yksilölle tarkoitetut työkalut sulkisivat pois sen, mitä meillä on vikana rakenteissa. Emmekö voi nauttia yksilöille suunnatuista helpotuksista, jolloin meillä on ehkä enemmän voimavaroja vaikuttaa rakenteisiin? Yhteisö kuitenkin rakentuu yksilöistä.
Kun lähdetään tutustumaan asioihin, lähdetään liikkeelle yleensä yksilötasolla. On hyvä itse ymmärtää positiivista psykologiaa ennen, kuin lähtee sitä viemään esimerkiksi työyhteisöön. Ja positiivisen psykologian kolmannessa aallossa on alettu ottamaan paremmin huomioon kulttuurisia, sosiaalisia ja rakenteellisia tekijöitä.
”Vainio ajattelee, että positiivisen psykologian näkökulmassa ihmismieltä on usein tarkasteltu melko irrallaan erilaisista kulttuurisista, sosiaalista ja rakenteellisista tekijöistä. Tällöin voi unohtua, että ihmisten välillä on isoja eroja siinä, millaisista lähtökohdista esimerkiksi koulutuksen pariin tullaan. Vastuu omasta onnellisuudesta ja hyvinvoinnista kasautuu liiaksi yksilön harteille.”
Anssi Bwalya 2022
Tästä olen samaa mieltä ja mm. Emilia Kujala* puhuu asiasta Instagramissaan. Mielestäni on kohtuutonta vastuuttaa yksilöä kaikesta. Jos esim. työyhteisössä asiat ovat huonosti, ei se auta, että yksilölle annetaan lisää tekemistä ja vastuuta esim. positiivisen psykologian työkaluilla. ”Hoida nyt itsesi kuntoon!”, ”Toimi sinä itsemyötätuntoisesti, kun me muut jatkamme vanhaan totuttuun ruoskivaan tapaan.”
On kuitenkin mahdollista motivoida henkilö sisältä päin käyttämään esimerkiksi positiivisen psykologian työkaluja oman hyvinvointinsa parantamiseksi. Esihenkilö tai johtaja voi itse toimia tässä esimerkkinä. Paras muutos saadaan aikaan yhteistyöllä. (Lehtonen 2023)
Sanotaan, että meillä kaikilla on käytössään samat 24 tuntia. Jos pohditaan, niin onko sittenkään? Meillä kaikilla ei ole samoja resursseja tai esim. tukiverkkoja. Meillä ei välttämättä ole varoja syödä terveellisesti. Meillä ei välttämättä ole mielenterveyttä voidaksemme tehdä positiivisen psykologian tutkittuja harjoituksia (interventioita). Asioilla tuppaa olemaan tuhat puolta – on mahdotonta ottaa kaikkia huomioon.
Seuraavassa kappaleessa otan kantaa mielenterveyden haasteisiin ja positiiviseen psykologiaan suurimmaksi osaksi oman kokemuksen myötä. Huom! En ole kouluttautunut mielenterveyden haasteisiin.
POSITIIVINEN PSYKOLOGIA JA MIELENTERVEYDEN HAASTEET
Haluan painottaa, että puhun teksteissäni heille, kenellä ei ole mielenterveyden haasteita, koska positiivisen psykologian asiantuntijana en voi (enkä halua) hoitaa mielensairauksia. Koen suurta vastuuta siitä, että en lähde valmennuksissani käsittelemään henkilön traumoja tai muita osaamisalueeseeni kuulumattomia osa-alueita.
Tämä saattaa kuulostaa hurjalta, koska niin suurella osalla meistä on mielen häiriöitä ja ihminen on kokonaisuus, eli emme voi sulkea pois osaa ihmisestä – voimme kuitenkin keskittyä positiiviseen psykologiaan ja esimerkiksi positiivisen psykologian valmennus voi toimia erinomaisesti psykoterapian rinnalla.
Myös minulla itselläni on mielenterveyden haasteita; mm. posttraumaattinen stressihäiriö (kompleksi), pakko-oirehäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Siinä ei paljon valita, jos pakko-ajatukset ottavat vallan ja mieli sekä keho menevät paniikkiin. Eihän meillä olisi mielensairauksia, jos voisimme valita…
Tänä päivänä suurin työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy ovat mielensairaudet. (Yle 2020)
Suuri osa ihmisistä sairastaa siis mielenhäiriön jossain vaiheessa elämäänsä ja toisilla häiriöt ovat mukana koko elämän. Esimerkiksi minulla ei ole mahdollisuutta parantua kokonaan. Voin kuitenkin oppia elämään parasta mahdollista elämää näiden sairauksien kanssa.
Olen saanut todella paljon apuja positiivisesta psykologiasta, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki saavat. Mikäli sairastaa mielensairautta, kannattaa keskustella hoitavan tahon kanssa ennen, kuin kokeilee jotain positiivisen psykologian työkalua.
Hyvä on kuitenkin myös ottaa huomioon, että useat terapiamuodot ja mielensairauksien hoitoon pätevöityneet ammattilaiset käyttävät osia positiivisesta psykologiasta työssään. Esimerkiksi vaikeisiin mielenhäiriöihin käytettävä Dialektinen Käyttäytymisterapia (DKT) tutkii ja tuo esiin mm. tietoisen läsnäolon ja tunteiden sekä ajatusten vaikutusta sairauksien hoidossa. Nämä ovat myös positiivisen psykologian osa-alueita.
On siis hyvä tarkastella sitä, mihin voimme vaikuttaa ja mihin emme. Tässä apuna voi käyttää vaikuttamisen kehää. Esimerkiksi pakko-ajatukset ovat sellaisia, joihin voin vaikuttaa, mutta en päättää. Muiden ihmisten käytös on sellaista, josta en voi päättää ja johon en voi vaikuttaa. Mihin minun siis kannattaa kohdistaa energiani?
LOPUKSI
Ääriliikkeitä on nyt ja aina. Aina joku haluaa vetää överiksi ja joku vajariksi. Olisi hyvä pohtia syitä, miksi halutaan vetää yli tai vastaavasti ali? Ihminen ei kuitenkaan koskaan voi olla aidosti täysin objektiivinen. Mm. psykologi Anne Haikola kirjoitti asiasta Instagramissaan ja löydät linkin tekstin lopusta**.
Minulla herää kysymys:
On olemassa erilaisia teorioita hyvästä johtamisesta; palveleva johtajuus, osallistava johtajuus, jaettu johtajuus yms. yms. - eikö olisi vähän hölmöä julistautua yhden koulukunnan johtajaksi ja jättää huomiotta sekä hyödyntämättä tai jopa kieltää muiden koulukuntien opit? Eikö olisi järkevintä yhdistellä tietoa ja taitoa, johtaakseen juuri sitä omaa tiimiä parhaalla mahdollisella tavalla?
Koen, että sama pätee positiiviseen psykologiaan. Minkä vuoksi emme voisi ottaa esim. positiivisesta psykologiasta niitä osa-alueita, jotka tuntuvat sopivilta meille ja meidän työyhteisöömme ja lopettaa tappelemisen siitä, mikä on ja ei ole ”hyvää” (kuka edes määrittelee, mikä on hyvää?) kokonaisuudessaan?
Kaikista eri tieteenaloista löytyy varmasti hyviä ja itselle/työyhteisölle sopivia asioita, joita käyttää. Eikö ole vähän hölmöä tukeutua vain yhteen, kun tarjolla on ääretön määrä tietoa, taitoa ja tiedettä?
Kritiikki on hyvästä, mutta tappelu, jossa tuomitaan jokin koko tieteenala (ehkä tiedostamattomien tunteiden vuoksi) lienee turhaa…?
Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä ja niistä olisi hyvä voida keskustella asiallisesti ja arvostavasti.
Mitä ajatuksia tämä teksti herättää? Muuttiko se ajatuksiasi positiivisesta psykologiasta?
Voimaannuttavin terveisin
Anita
PS. Tuhannet kiitokset ihanalle Netta Lehtoselle, joka oikoluki tämän tekstin, antoi hyviä näkökulmia ja tukea ❤️
Lähteitä:
Aalto-yliopisto. 27.10.2022. Luettu 23.3.2023.
Bwalya, Anssi. 25.11.2022. Luettu 23.3.2023.
Joylla Oy www.joylla.fi
Lehtonen, Netta. 2023. Kukoistava tiimi -koulutus. Positiivinen psykologia ja tiimin johtaminen. Joylla Oy.
Lehtonen, Netta. 24.3.2023. Haastattelu. Joylla Oy.
Kari, Jetta & Löfberg, Anita. 2022. Merkityksellinen elämä & työ -verkkokurssi.
Yle. 2022. Luettu 23.3.2023.
*Emilia Kujala Instagram https://www.instagram.com/tunteellaemiliakujala/
** Psykologi Anne Haikola, Ihminen ei voi olla objektiivinen https://www.instagram.com/p/CqCh4VDtggf/
Halutessanne voit myös lukaista kirjoitukseni siitä, mikäli näkisimme maailman hyvänä tai edes enemmän hyvänä osoitteesta https://www.rimpissa.com/post/supervoimana-hyva